sunnuntai 13. elokuuta 2017

Legolandin upeat istutukset

Legolandin upeat viheristutukset eivät rajoittuneet pelkkään minimaailmaan. Puisto oli kauttaaltaan täynnä upeita istutuksia ja yksityiskohtia. Rikkaruohot loistivat poissaolollaan ja yleisilme oli todella huoliteltu. Tänne voisi tulla pelkästään katselmaan viherrakentamisen yksityiskohtia!











lauantai 12. elokuuta 2017

Legolandissa Tanskassa


Kesäkuussa päätimme tehdä tänä kesänä kuopuksen kanssa ex-temporereissun Tanskan Legolandiin. Olemme käyneet Legolandissa kerran aikaisemmin, yhdeksän vuotta sitten. Silloin matkustimme autolla Ruotsin läpi ja viivyimme matkalla reilun viikon. Yövyimme teltassa leirintäaluilla ja kävimme samalla reissulla muun muassa Astrid Lindgrenin maailmassa Vimmerbyssä. Kuopus oli tällä reissussa vajaa kaksivuotias eikä luonnollisesti muista reissusta mitään. 

Olemme aina välillä puhuneet, kuinka kivaa olisi viedä hänet uudelleen Legolandiin, hän on nimittäin rakentanut eniten lapsistamme legoilla ja rakentaa niillä edelleen. Norwegian lentää Tanskaan(kin) usein edellisesti, joten varasimme lennot Kööpenhaminaan. Vuokrasimme auton etukäteen lentokentälle. Hotellin varasimme kahdeksi yöksi Vejlestä, noin kolmenkymmenen kilometrin päästä Billundista, missä Legoland sijaitsee.

Olimme perillä Kööpenhaminassa maanantai-iltana kahdeksan maissa. Haimme vuokra-auton ja lähdimme ajamaan kohti Vejleä. Pysähdyimme matkalla huoltoasemalle ostamaan iltapalaa ja perillä hotellilla olimme yhdentoista maissa.

Tarkoituksemme oli olla Legolandissa hyvissä ajoin ennen avautumista. Johonkin ne aamun minuutit kuitenkin hupenivat ja olimme jonottamassa parkkipaikalle vasta puolisen tuntia avautumisen jälkeen. Autoja oli hirvittävästi ja mietimmekin, kauankohan joudumme jonottamaan lippuja. Liput olisi voinut ostaa etukäteen netistä, mutta meillä oli muropaketista Suomesta saatu -50% alekuponki, jonka halusimme käyttää. Jonot näyttivät pitkiltä, mutta loppujen lopuksi jonotimme ehkä vartin. Kun pääsimme puistoon sisälle, väkimäärä levisi pitkin puistoa, eikä se tuntunut normaalia huvipuistoväkimäärää kummemmalta.

Legolandissa on huvipuistolaitteita siinä missä muissakin huvipuistoissa, kaikki on vain luonnollisesti legoteemalla. Pienemmille lapsille on oma duploalue, missä emme tällä reissulla tokikaan vierailleet. Kaikista ihanin on kuitenkin legoista rakennettu "minimaailma", mistä löytyy eri maiden kaupungeista legoista rakennettuja pienoismaailmoita, eri legosarjojen teematarinoita ja maailman nähtävyyksien pienoismalleja. Ja puutarhaihmisenä kaikista uskomattominta on se, kuinka minimaailmat on viherrakennettu! Puut ja pensaat on täydellisessä mittasuhteessa, samoin kukkapenkit, tiet ja kaikki. Olisin voinut ihastella yksityiskohtia tuntikausia! Kuopus naureskelikin, että ollaan Legolandissa ja äiti vain kuvaa puskia :D 

Alla kuvia minimaailmasta.





Pari kuvaa yläilmoista, joista saanee käsityksen, kuinka laaja puistoalue on.



Jos Legolandista haluaisi koluta joka nurkan ja tutkia minimaailmaa ihan ajan kanssa, puistovierailulle kannattaisi varata 2 päivää aikaa. Toisen päivän lippu ostettaessa lähtiessä portilta ei maksa paljoa. Meillä ei ollut kuitenkaan aikaa kuin päivän visiittiin ja kyllä siinäkin ajassa ehti, kun suunnitteli vähän etukäteen, mitä halusi nähdä.

maanantai 7. elokuuta 2017

P*skin satokausi ikinä

Kasvihuonehistoriani (tämä on...ööö... neljäs kun otetaan vihervitriini mukaan) p*skin satokausi. 

Ensimmäiset tomaatit ovat vasta raakileita. Kukkia tomaateissa on kyllä hirveästi (vasta nyt!), mutta ihmettelen, jos ehtivät satoon asti. Kurkkuja on kasvanut peräti kaksi. Siis kaksi! Ja molemmat eri kasvista. Viime vuonna tähän aikaan kiikutin kassillisen kurkkuja koriskavereille harkkoihin, kun millään ei ehditty omalla perheellä syödä koko satoa. Chilistä on tulossa kohtuullisesti satoa, mikäli vain ehtivät  kypsyä.

Kolmisen viikkoa sitten kasvihuoneeseen iskivät kirvat. Ensin niitä oli yhdessä tomaatissa. Ostin rautakaupasta tuholaisainetta, suihkuttelin useana päivänä ja kuvittelin päässeeni eroon mokomista niljakkeista. Turha luulo. Kun olimme pari päivää reissussa, kirvoja oli lähes jokaisessa tomaatissa. Tämän jälkeen siirryin operaatio mäntysuopaan. Olen suihkuttanut kasvit aamuin illoin veteen lantratulla mäntysuovalla ja kirvat ovat vähentyneet selvästi. Sen huomaa muun muassa siitä, että kasvihuoneen tasot ja seinät ovat täynnä kuolleita kirvoja, ihanaa. Eilen katkoin tomaateista kaikki ylimääräiset oksat kompostiin. Ajattelin, että se on pienempi paha kasville, kuin kirvat. Saa nähdä onko näin, vain hermostuuko kasvit tästä pilkkomisesta kokonaan. Tajusin kyllä, kun kannoin oksat kompostiin, että seuraavaksi kirvat todennäköisesti iskevät viereisessä kompostissa kasvavaan kesäkurpitsaan (joka tottakai on vasta pienen pieni alku), mutta en keksinyt mitä muutakaan niille olisin tehnyt.

Ensi vuonna, sikäli mikäli laitan yhtään ainutta kasvia kasvamaan kasvihuoneeseen (no varmasti laitan, nyt vaan ärsyttää), laitan vain amppelitomaatteja ja matalia pensastomaatteja, jotta mahdollisten ensimmäisten kirvojen ilmestyessä voin kantaa kyseisen kirvapesän ulos pois saastuttamasta muita.

Kirvaongelma on siis juuri nyt melkeison hyvin hallinnassa. Lähden kuitenkin pariksi päiväksi reissuun ja olen pessimistisen varma siitä, että kasvihuone on täynnä kirvoja takaisin palatessa.

Syksyllä (joka ei ole vielä lähelläkään) pesen kasvihuoneen kyllä niin maanperusteellisesti lattiasta kattoon, että yksikään nykyinen kirva ei sinne jää muhimaan.

Tomaatin raakileet ja lehdellä taitaa kurkistaa kirva.

Kauheasti kukkia, jotka eivät taida ehtiä tomaatiksi asti :(

Chili ehtii tuottaa satoa, elleivät kirvat runtele.

Kokonaista kaksi kurkkua, joista niistäkin toisessa on reunassa pieni vika (vaalea kohta).

P*skimmasta satokaudesta huolimatta lomaa on vielä viikko jäljellä. Nautitaan siitä!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Melkein kuin ulkomailla


Kieli on hankalaa ja kaikkialla on kaunista, mikä se on? No kesäinen Turku, joka yllätti meidät kauneudellaan todella positiivisesti! Olemme käyneet useana vuonna Turussa maalis-huhtikuussa, kun kaupungissa järjestetään perinteinen junnukiekkoilijoiden Turku-turnaus. Kaupunkiin ei silloin varsinaisesti ehdi tutustua, vaan kulkea jäähallista toiseen sekä Turussa että ympäryskaupungeissa. 

Viime kevään Turku-turnauksessa tajusimme, ettemme olleet käyneet kaupungissa koskaan kesällä. Googlasimme järjestetäänkö kaupungissa mitään festareita heinäkuun lopulla ja bongasimme DBTL:n. Varasimme hotellin ja päätimme piipahtaa katsomassa miltä kaupunkifestarit Turussa näyttävät.

Itse festarit olivat mitä olivat. Positiivista niissä oli lempibändini Apulannan keikka perjantai-illan pimeydessä.

"Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan"

"Valot pimeyksien reunoilla, ovat toisinaan himmeitä ja harvassa"

Perjantaina vuokrasimme polkupyörät hotellilta ja pyöräilimme pitkin joenrantaa Turun linnaan. Kaupungissa oli tungosta, sillä samaan aikana järjestettiin suuri kansatanssitapahtuma ja kansallispukuisia ihmisiä ympäri eurooppaa tanssi milloin missäkin kadunkulmassa.

Yksi tiilinen taloyhtiö kiinnitti huomion, sillä talot oli rakennettu kylkikylkeen kuten Amsterdamissa konsamaan. Muodoltaankin talot olivat kuin modernit Amsterdamin joenrantatalot, huomattavasti matalampia vain.

Tuulahdus Amsterdamista

Turun linna

Paluumatkalla Turun linnasta siirryimme tois puol jokke Förillä. Koska Variskin käyttää Föriä. Tiedettehän tämän Reijo Mäen luoman rentun turkulaisen yksityisetsivän? Eksoottinen kokemus tämäkin.


Pyöräilyn jälkeen nautimme piknikin kirkkopuistossa. 


Piipahdin myös Turun tuomiokirkossa -vessassa :D


Iltaa kohti ilma alkoi muuttua sateiseksi, mutta ei hätää -Jakke Jokilautta on keksitty! Savonlinnassa vuosikymmenet maantielauttana seilannut Jakke muutti Aurajokeen kahvilalautaksi kesällä 2013. Jakke seilaa reittiään edestakaisin ja kyytiin voi hypätä miltä pysäkiltä haluaa ja pois millä pysäkillä haluaa. Päivähinta Jakkelle on aikuiselta 6€. Jakkella on markiisit katossa ja fleecepeittoja lämmitykseksi. Seilasimme reitin päästä päähän ja ihailimme jokirantaa vielä uudelleen. Bongasimme muun muassa Suomen Joutsenen. 


Illalla kävimme pizzalla joenrannassa laivaravintolassa ja bongasimme näyn, jonka voi bongata vain Suomessa -moottorilla kulkeva palju! Julkaisin kuvan instassa ja teini laittoi samantien viestiä, että paljussa on tubettajia. Aha :D


Varför Paris vi har ju Åbo? Kotimaasta löytyy kauniita kaupunkeja, kun uskaltautui kokeilemaan! Innostuimme jopa niin, että mietimme lähtisimmekö ensi kesänä Raumalle. Siellä en ole käynyt koskaan. Niin ja puheesta luultavammin tällainen uusmaalaistunut pohjalainen ei saa senkään vertaa selvää kuin Turussa :D

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Pystypergola on vihdoin valmis!

Reippaasti yli vuosi sitten, viime vuoden toukokuussa, aloitin kaivamaan pystypergolan perustuksille kuoppia.  Pystypergola jäi kesken, kun tuli terassin ja toisen pergolan rakentaminen väliin, tuli rippijuhlat ja kaikkea muuta. Vuoden vaihteessa, kun osallistuin puutarhahaasteeseen, kirjasin tämän vuoden haaveeksi pystypergolan valmistumisen. 

Pystypergolan loppuun saattamiseen ei mennyt paria hassua tuntia kauempaa, mutta niinkuin yleensäkin kun jonkin homman jättää kesken, niin se venyy ja venyy.... Vaan siinä se nyt on kaikessa kauneudessaan!


Istutin pystypergolan juureen kaksi säleikkövilliviiniä. Näen jo silmissäni kauniin vihreän seinämän kesällä ja  punaisen ruskavärin syksyllä. Kunhan säleikkövilliviini kasvaa täyteen pituuteensa, toivottavasti jo ensi vuonna.


Pystypergola tulee blokkaamään kivasti näkymää sekä naapuriin että tielle. Suunnittelin vielä ripustavani aurinkokennovalaisimet pystypergolan yläreunaan.


Ai että olen tähän tyytyväinen!

torstai 13. heinäkuuta 2017

Pionirakkautta

Kolme vuotta sitten kaivoin äidin kukkapenkistä palan pionin juurakkoa ja istutin sen pääoven vieressä olevan isoon kukkapenkkiin. Seuraavana kesänä toin äidiltä toisesta pionistapalan juurakkoa ja samalla siirsin edelliskesänä tuotua pionia, joka meinasi jäädä kukkapenkissä muiden perennojen jalkoihin. Perustin pioneja varten kasvihuoneen päätyyn kukkapenkin ja istutin molemmat pionin juurakot sinne.

Pionihan ei tunnetusti tykkää siirtelystä ja olenkin odottanut jännityksellä, milloin pionit lopettavat mökötyksensä ja päättävät kukkia. Viime kesänä olin jo varma, että ne kukkivat. Pionit kasvoivat lupaavasti, mutta yhtään nuppua kumpaankaan pioniin ei tullut.

Tänä kesänä jännitin taas. Pionien kasvut näyttivät lupaavalle ja olin varma, että ne kukkivat. Olin osittain oikeassa, nimittäin pioni, jonka juurakon siirsin suoraan äidiltä tuohon penkkiin, teki kokonaiset kolme nuppua!



Nuppujen avautumista ja kukkaan puhkemista olen jännittänyt päivittäin. Viime viikolla kukat lopulta puhkesivat kukkaan! Minusta tämä pionin väri on aivan huikean ihana!



En tiedä pionin lajiketta, mutta minulle riittää, että sillä on tarina. Se alun perin ollut lapsuuden kotini naapurissa, lapsuuden ystävieni kotona. Kun naapurit muuttivat pois, kaivoi naapuri pionin penkistä ja kantoi sen äidilleni. Ja sieltä minä sain oman juurakkoni.

Uskon, että ensi kesänä äidiltä tuotu viininpunaisen pionin juurakko lopettaa mökötyksen ja alkaa myös kukkia. Tänä keväänä istutin kukkapenkkiin vielä kolmannen pionin juurakon, tuliaisen Keukenhofista Hollannista.


Kunhan vuodet kuluvat, minulla on kasvihuoneen päädyssä täydessä kukoistuksessa loistava pionipenkki.

Pionintuoksuista viikon jatkoa!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesäretki vanhaan Porvooseen

Tänä kesänä pystyn pitämään lyhyen kesäloman vasta heinäkuun viimeisestä viikosta eteenpäin. Kaksi vanhinta teiniä ovat kesätöissä  sopivasti ristiin, toinen aloitti heti loman alkaessa ja toinen juhannusviikolla. Koska asumme sen verran maalla, että julkisilla töihin kulkeminen on hyvin haastavaa, tarvitsevat teinit kyyditystä töihin. Helpompi siis olla itsekin töissä. Olen kuitenkin pitänyt lomapäiviä perjantaisin, mikäli sää on näyttänyt edes vähänkään kohtuulliselta.

Ja perjantainahan sää oli suorastaan loistava. Miehellä oli työreissu Porvoon suuntaan, joten hyppäsimme kuopuksen kanssa kyytiin ja lähdimme viettämään kesäpäivää vanhaan Porvooseen.



Kiertelimme vanhan Porvoon katuja ristiin rastiin..







Kurkistelimme puutarhoihin...






Piipahdimme kahvilla sympaattisessa Cafe Kirkkotorissa...



Kurkistelimme sisään jokirannan pikku putiikkeihin ja aittoihin..





Lopuksi, kun mieskin ehti töistään paikalle, kävimme yhdessä syömässä. Täydellinen kesäretki, Porvoo on aina yhtä ihana!