lauantai 15. huhtikuuta 2017

Vesikylvettyjen taimien kuulumisia

Krasseja

Kolmisen viikkoa sitten kylvin Ikean Växer-idätyslaatikon kivivillakuutioihin siemeniä. Koska tomaatit ja kurkut olin kylvänyt perinteisesti jo aikaisemmin, lähdin testaamaan ajatuksella "mitä siemeniä nyt kaapista sattuu löytymään". Testiin pääsivät kukkakaalin, keräkaalin, lehtikaalin, parsakaalin, munakoison, pinaatin, vesimelonin ja krassin siemenet. 

Kaalien ja krassien itävyys on ollut hyvä. Kaaleista jokainen siemen iti. Krassit näyttävät olevan ylipäänsä aika hitaita itämään, mutta kun lopulta itävät, niin kasvu on todella nopeaa. Krasseissa erikoinen piirre on ollut, että siemenet näyttävät ensin siltä kuin homehtuisivat. Yhtäkkiä homehtuneen siemenen keskeltä alkaa kasvaa nopealla tahdilla taimi.

Siirsin viikko sitten sekä itäneet krassit että kaalit kivivillakuutioiden kanssa mullalla täytettyihin maitopurkkeihin. Krassit ovat ottaneet oikein kunnon kasvuspurtit ja kaalitkin näyttävät kahta siirrosta kärsinyttä yksilöä lukuun ottamatta voivan hyvin ja kasvavan.

Lehtikaali

Pinaateista yksikään siemen ei itänyt idätyslaatikossa. Olin tästä vähän hämmästynyt. No pinaatti kasvoi viime vuonna altakasteluruukussa terassilla ja kylvän uudet siemenet suoraan sinne, kunhan ilma lämpenee. 

Vesimelonin viidestä siemenestä kaksi iti ja toinen kuoli samantien. Elossa olevaa en ajatellut siirrellä, ennen kuin näen pysyykö se hengissä ja voimistuuko ensin. Minulla ei ole suuren suuret odotukset ylipäätään vesimelonin suhteen. Olen kahtena kesänä yrittänyt kasvattaa sitä useammalla taimella ja kumpanakin vuonna onnistunut tappamaan kaikki taimet. En tiedä missä vika lienee. 


Neljästä munakoison siemenestä iti yksi. Itäminen oli hidasta, sillä tämä ainokainen iti vasta tällä viikolla, 2,5vk kylvön jälkeen. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta munakoison kasvatuksesta, joten jännittää, miten tämän yksilön kanssa käy.

Aion ehdottomasti jatkaa vesi-idätyksen harrastamista. Sanoinkin tänään miehelle, että pitäisi ostaa ensi kevääksi toinen boxi, niin voisi laittaa sinne tomaatit ja kurkutkin itämään. On käteväää, kun ei tarvitse huolehtia mullan kosteudesta ja idätettävät siemenet menevät pieneen tilaan.

Parhaillaan mietin, kokeilisinko ruusupavun itämistä idätyslaatikossa vai laittaisinko ne suoraan multaan. Ehkäpä testaan idätyslaatikkoa, mutta varalta pistän taimet myös multaan. Elättelen toivetta, että ilma lämpenee ja kohta pääsee istuttamaan ruusupavut pergolan suojaksi. Sääennustus vaan meinaa olla toista mieltä.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Taimien vesiviljelyä


Ikea on tuonut markkinoille Växer-tuoteperheen, jossa vesiviljellään taimet siemenestä jopa lautaselle saakka. Alkuun pääsee ostamalla kannellisen idätyslaatikon ja paketillisen kivivillakuutioita. Idätyslaatikon alaosaan lisätään vettä max-merkintään asti ja laitetaan kivivillakuutiot muutamaksi minuutiksi turpoamaan. Tämän jälkeen kivivillakuutiot nostellaan kukin omaan koloonsa niin, että yläosassa kuutiota on siemenelle kolo. Siemenet kuutioihin, levyt veteen, kansi päälle ja koko laatikko kasvivalon alle odottamaan kasvun ihmettä. Omassa idätyslaatikossani ei ole tapahtunut vielä yhtään mitään, mutta ensi viikolla pitäisi siemenien alkaa itää. Jännittävää!

Kun siemenet ovat itäneet, voi ostaa Ikeasta erilaisia viljelylaatikkosettejä, joissa vesiviljelyä voi jatkaa. Ikea on tuotteistanut vesiviljelyn todella hyvin. On yhden, kahden ja kolmen kerroksen viljelykeskuksia ja näihin on saatavilla niin kasvilamppua, kuin lannoitteita ja valmista kasvualustaakin.

Itsellä on vielä vähän vaiheessa miettiminen, mihin laitan taimet, kun ne tuosta itävät. Tekisi mieli kokeilla Ikean viljelylaatikkoa ja vesiviljelyä niissä taimiksi asti. Mutta jos lähtee ostamaan systeemit tälle taimimäärälle, niin kalliiksi tulee. Toisaalta Ikean ohjeissa lukee, että kivivillatuppoja voi yhdistää multaan ja näin parantaa ruukkukasvien salaojitusta. Luulenpa siis, että siirrän taimet ihan normaaliin multaan ja katson mitä tapahtuu. Tällä idätystavalla saan kuitenkin yhden mullan kanssa vekslaamisen vähemmäksi ja idätys itsessään vie paljon vähemmän tilaa, kuin maitopurkeissa idätys.

Onko sinulla kokemusta vesiviljelystä?




sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Park Güell Barcelonassa

Yksi Barcelonan kauneimmista nähtävyyksistä on ehdottomasti Antoni Gaudin suunnittelema Park Güell! Gaudín suunnitteli puiston 1900-luvun taitteessa ja se liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1984.

Puisto koostuu kahdesta alueesta. Maksullisella monumenttialueella on Gaudin suunnittelemia mosaiikkiteoksia sekä kaksi kaksi taloa, joista toisessa Gaudi itse asui. Monumenttialueen ulkopuolella oleva laaja puistoalue on ilmainen ja sen korkeimmalta kohdalta on upeat näköalat Barcelonan ylle.

Kuvia monumenttialueelta:


 Kuvia ympäröivältä puistoalueelta:

Puisto ei luonnollisestikaan ollut helmikuussa kaikista upeimmassa loistossaan. Silti se oli kaunis ja vaikuttava! Turisteja oli tässäkin kohteessa inhimillinen määrä eikä monumenttialueelle joutunut odottamaan pitkään.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Barcelonassa helmikuussa

Ihan ensimmäiseksi –helmikuun loppu on loistava ajankohta matkustaa Barcelonaan!

Appelsiinipuita kadulla

Paikallinen talvikuukausi vastaa lämpötilaltaan meidän kevättä, lämmintä toukokuuta. Lämpötila kohosi päivittäin 16-18 asteeseen.  Lämpimimpänä päivänä, jolloin minäkin olin hetken lyhythihaisella, lämpötila hipoi kahtakymmentä. Täydellinen kaupunkilomakeli!


Barcelona on kaupunki, jossa on noin 1,6 miljoonaa asukasta ja jossa käy vuosittain 32 miljoonaa (!) turistia. Turismia pyritään nykyään rajoittamaan lailla, joka rajoittaa muun muassa uusien hotellien rakentamista eikä salli lupien myöntämistä asuntojen lyhytaikaiseen vuokraukseen turisteille. Helmikuun lopussa turisteja oli todella vähän eikä minnekään tarvinnut jonottaa varttia kauempaa. Hotellien vuokrat olivat myös paljon edullisempia kuin sesonkiaikaan. Meidän hotellimme sijaitsi vanhaan teollisuusrakennukseen tehdyssä loft-asunnossa, lähellä metroasemaa ja kävelymatkan päässä rannalta.

Hotellin parvekkeelta näkyi muun muassa Torre Agbar-pilvenpiirtäjä ja La Sagrada Familia-kirkko

Rannalla oli betonituoleja istuskeluun ja kuntolaitteita liikkujille.


Viikonloppuisin Montjuic kukkulan ja Plaza Espanyan välissä sijaitsevalla suihkulähteellä esitetään ilmainen näytös, jossa liikkuvat vesisuihkut yhdistyvät väreihin ja valoefekteihin. Suihkulähde tanssii eri tyylilajien musiikin tahtiin ja on hämärtyvässä illassa lumoavan kaunis. 

Suihkulähteessä on 3620 suutinta.

Vesi nousee näytöksessä useiden metrien korkeudelle.

Antonio Gaudi on yksi maailman kuuluisimmista arkkitehdeistä ja hän loi Barcelonaan joukon omaperäisiä rakennuksia, joista yksi on Unescon maailmanperintökohteeksi nimetty La Sagrada Familian kirkko.  Vuonna 1882 aloitettu kirkon rakentaminen on edelleen kesken ja sen haaveillaan valmistuvan vuodeksi 2016, jolloin Gaudin kuolemasta on kulunut 100 vuotta.



Casa Batlló

FC Barcelona on yksi maailman kuuluisimmista jalkapallojoukkueista ja se pelaa kotipelinsä Camp Nou-stadionilla. Lomamme ajalle ajoittui La Ligan ottelu FC Barcelona vs Leganés. Ottelu päättyi Barcan 2-1 voittoon.

Istumapaikkamme sijaitsivat korkealla yläkatsomossa.

Camp Nou-stadionille sopii jäätävä määrä katsojia.

Barcelonan kaduilla oli hurja määrä graffiteja ja ne sopivat kaupunkiin mielettömän hyvin!




 Kun seinät eivät riitä, jatketaan autoon.

Parhaat näkymät Barcelonan kaupungin ylle ovat Tibidabo-vuorelta. vuori on Barcelonan korkein kohta. Vuorelle pääsee esimerkiksi av Tibidabon metroasemalta matkustaen ensin Tramvia Blau:n museoraitiovaunulla ja jatkaen matkaa funikulaarilla, joka kulkee kiskoköysirataa pitkin.

Tramvia Blau-museoraitiovaunu

Funikulaari kulkee kiskoköysirataa pitkin

Tibidabo-vuorella on katolinen Temple Expiatori del Sagrat Cor-kirkko ja pieni huvipuisto. Helmikuussa huvipuiston laitteita oli auki vain muutama emmekä käyneet niissä ollenkaan.


Näkymä kirkon juurelta Barcelonan yli


Kävelymatkan päässä Av Tibidabon metroasemalta sijaitsee myös Cosmo Caixan tiedemuseo. Alle 16-vuotiaat pääsevät museoon ilmaiseksi ja sitä vanhemmiltakin maksu on vain 4€/henkilö. Museon pysyvässä näyttelyssä on niin mekaniikan kuin tietotekniikan ja astronomiankin aiheita. Lisäksi museosta löytyy muun muassa jättimäinen akvaario ja oikea sademetsä, jossa kuurosateet ropisevat veteen. Museon yhteydessä on ravintola, jonka buffetissa oli maistuva ja edullinen ruoka koko perheelle.

Sademetsässä

Koko lauma ihmettelemässä jättimäisiä kaloja 

Olimme matkalla viikon. Kaupunkilomalle olisi optimaalinen pituus ollut ehkä päivän tai kahden lyhyempi. Tekemistä kuitenkin riitti ja paljon jäi vielä näkemättäkin!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Luistelubaanalla

Olen todennut, että ainoa tapa selvitä talvesta täysjärkisenä on liikunta. 

Meidän lähijärvelle on aurattu tänäkin talvena koko järven kiertävä luistelubaana. Pituutta radalle kertyy noin 7,5km.  Joku järven rannalla asuva aukaisee baana, kun jään paksuus on riittävä. Tänään kiersin koko järven vanhimman ja nuorimman kanssa ympäri. Mielettömän hieno ulkoilusää olikin!


Välillä pysähdyimme huilaamaan. Ottaa melkoisesti jalkoihin, kun perushokkareilla vetää menemään.


Järvellä oli luistelijoiden lisäksi hiihtäjiä, kävelijöitä ja pilkkijöitä. Rannassa on myös avanto, mutta yhtään uimaria ei tänään näkynyt.


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kätevä vinkki tuijien suojaukseen



Puutarhamme rajautuu yhdeltä sivulta tienvarteen ja olemme istuttaneet tontin reunalle tuija-aidan. Aita on auringonpaisteessa ja kaipaa kevättalvella suojausta. Aikaisemmin olemme huputtaneet tuijat, mutta nyt ne alkavat olla sen verran korkeita, että suojaukseen oli keksittävä joku muu keino. Ja tämä muu keino hyppäsi silmilleni viime keväänä matkalla pojan lätkäpeliin. Näin yhdessä pihassa virityksen,josta pysähdyin ottamaan saman tien kuvan -ja hyvä niin, koska takaisin tullessa suojaus oli ehditty purkaa.

Meillä on tuija-aidan päädyssä ja keskellä muutama isokokoinen mänty. Viritimme miehen kanssa mäntyjen väliin pyykkinarun vähän korkeammalle, kuin tuijien latvat.



Ripustimme pyykkinarulle suojaverkon yläosasta pyykkipojilla kiinni.



Suojaverkon helman painoiksi maahan laitoimme kiviä. Ja siinäpä se.



Aikaisempina vuosina, tuijien  ollessa pienempiä, olemme huputtaneet ne. Vähän isompikokoisille tuijille tämä on nopea ja helppo tapa suojata. Mikäli aidan vieressä ei kasva sopivia puita, kannattaa syksyllä iskeä tarpeeksi pitkät tolpat maahan ja virittää keväällä pyykkinaru tolppien väliin.



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Raivausta a´la konmari


Viime syksyn päivitin blogiani aika harvakseltaan. Syy moiseen käytökseen oli konmari.

Monetko sakset perhe tarvitsee?

En muista missä ja keneltä kuulin ensimmäisen kerran konmarista. Ehkä työkaverilta, joka luki kirjan ja kertoi alkaneensa viikata sen jälkeen alusvaatteensa eri tavalla. Tai sitten veljentytöltäni Mirvalta, jonka konmarituksesta voi lukea myös myöhemmin ihmestyneestä Me Naiset-lehden artikkelista. Joka tapauksessa konmaritus kuulosti alkuun insinöörikorvaani kunnon hörhöilyltä. Ettäkö miettisin tavaroistani, tuottavatko ne minulle iloa! Voi morjens, meillähän on vain tarpeellistä. Kaiken lisäksi tapanani on aina kierrättää ja käyn vuosittain kirpputoreilla kerran tai kaksi myymässä tarpeetonta tavaraa. Työkaverini kehotti useaan otteeseen minua kuitenkin lukemaan sen pinkin kirjan ja kesälomalle lähtiessä sanoin lukevani sen lomalla, jossain vaiheessa.

Loman lopussa sain kirjan luettua. Edelleen olin sitä mieltä, että kirjassa oli insinööriaivoilleni aika paljon hörhöilyä. Kirja pisti kuitenkin miettimään toden teolla omaa kulutustani ja suhdettani materiaan. Ja mikä parasta, sain pakonomaisen tarpeen alkaa raivata kotia turhasta tavarasta. Konmarissa keskitytään iloa tuottaviin tavaroihin ja asioihin. Jotta niihin voi keskittyä, on ensin raivattava turha pois. Ja sitä turhaa kuulkaa riitti! Vaikka olin ollut ennen kirjan lukemista sitä mieltä, että meillä ei ole turhaa. Kuinka väärässä olinkaan ollut :D

Harrastuskaapista lähti kiertoon kasa nappiksia. Perheessä ei ole ollut futiksen harrastajia moneen vuoteen.

Aloitin kirjan neuvomassa järjestyksessä eli ensimmäiseksi kävin vaatteet läpi. Tosin en kantanut koko talon kaikkia vaatteita yhteen nippuun vaan maritin ensin koko perheen kausivaatteet ja sen jälkeen kävimme jokaisen perheenjäsenen kanssa yksi kerrallaan vaatteet läpi. Mieskin innostui marittamaan omat vaatteensa. Meiltä löytyi muun muassa 15-vuotiaan vanha kypärälakki (!), epämääräinen kasa pieniä punaisia tonttulakkeja, pino vanhoja urheiluseuran kevyttoppatakkeja ja kaikkea muuta vähemmän tarpeellista vaatekertaa. Kuten morsiusneidon puku, jota olin käyttänyt yli kolmekymmentä vuotta aikaisemmin veljeni häissä. Ja hääpuku, jota nyt vaan kuuluu säilyttää -no ihan oikeasti, ei tarvitse :D

Vaatteita menossa kierrätettäväksi KappAhliin.

Varasin jo loman alussa paikalliselle kirpparille kesätarjouksena koko heinäkuun kestävän kirppispöydän. Kannoin sinne tavaraa konmarituksen edetessä, mutta tämän lisäksi vaatetta lähti kiertoon hurjat määrät. Fidalle vein käyttökelpoista vaatetta neljä jätesäkillistä ja tämän lisäksi vaatteita, kodintekstiileitä ja kenkiä KappAhlin kierrätykseen (jonne siis voi viedä ilman rajoitusta myös ihan lumppua) melkein 30 muovipussillista! Aika kuvaavaa vaatteiden marituksessa oli se, kun kävimme kuopuksen vaatekaappia läpi. Kuopuksella oli ihan järkyttävä kasa hyvässä kunnossa olevia t-paitoja, joita hän oli saanut kolmelta isoveljeltään eikä tietystikään ollut osannut kieltäytyä sanomalla, ettei niitä tarvitse. Pyysin kuopusta valitsemaan ne t-paidat mistä ihan oikeasti itse pitää ja sovimme määräksi viisi kivointa t-paitaa. Loput lähtivät kiertoon ja kuopus oli tyytyväinen.

Kirpputorilla meni tavaraa tasaisesti kaupaksi.

Kirjoista eroon pääseminen oli todella hankalaa. Kukaan ei enää halua esimerkiksi keittokirjoja eikä lähes uusistakaan dekkareista kukaan halua maksaa mitään. Kirjat, mitkä eivät ilmaiseksikaan kelvanneet kenellekään, kierrätin laittamalla kannet pahvikeräykseen ja sisälmyksen paperinkeräykseen.  Papereiden läpikäyminen taas oli kaikista työläintä. Todella hidasta. Mappikaupalla säästettyjä "tärkeitä" papereita, joita ei sellaisenaan voinut viedä paperinkeräykseen. Lainasin ystävältä paperinsilppurin ja vietin illan jos toisenkin silputen papereita samalla, kun katselin telkkaria.

Markka-aikaiset ostokset tuntuvat kalliilta.

Hilpeyttä herätti muun muassa  15 vuotta säilytetty lastentarvikeliikkeen takuukuitti. Teinejä nauratti kirje, jonka olin yläasteen jälki-istunnnossa joutunut kirjoittamaan kotiin aiheesta, miksi sain jälki-istuntoa. "Kunnon angsti päällä" minulle naurettiin.

Konmarituksessa haastavinta, tavaroiden läpikäymisen lisäksi, oli tavaroista eroon pääseminen. Pidin heinäkuun kirpputorin jälkeen vielä kaksi erillistä viikon mittaista jaksoa kirppispöytää. Tämän lisäksi myin ja lahjoitin paikallisella facebook-kirpputorilla hurjan määrän tavaraa. Otin periaatteeksi, että tavarasta on tarkoitus päästä eroon. Mikä ei käy maksua vastaan kaupaksi, lähtee kyllä ilmaiseksi -ja niin löytyi kaikille tarpeettomille tavaroille uusi koti.  Perhe kuittaili minun ylläpitävän paikallista kyläkirppistä ja miettivät milloin naapurit alkavat ihmetellä, mitä meillä tapahtuu, kun talolla käy jatkuvalla syötöllä vieraita autoja. Konmarituksen edetessä meillä alkoi olla myös turhia säilytyskalusteita. Kiertoon lähti monta Ikean Malm-lipastoa, senkki, tuoleja ja muun muassa yöpöytä. Niin ja pakastearkku. Meillä oli monta vuotta käytössä sekä pakastekaappi että pakastearkku. Todettiin miehen kanssa, että meillä ei ole mitään tarvetta pakastaa niin paljon ruokaa, että tarvitsimme molemmat.

Pikkuautot lahjoitettiin uusille leikkijöille lasten vanhaan päiväkotiin. 

Leluja oli hyvä myydä ennen joulua. Joululahjaksi kiertoon lähti muun muassa Nintendo Wii-pelikonsoli peleineen sekä kasa Nerf-aseita. Legoista ei raskittu luopua, vaikka niitä on varastossa monta laatikollista. Ehkä niistä on mahdollisille tuleville lastenlapsille aikanaa iloa -tai sitten ne lähtevät myöhemmin kiertoon, kun aika on kypsä.

Olen luonteeltani tavaran hamstraaja. Pidän kirpputoreista, kierrätyskeskuksesta ja dyykkaamisesta. Konmarituksen seurauksena opin miettimään, mitä ihan oikeasti tarvitsen. Vaikka löytäisin kirpputorilta kuinka ihanan tavaran tai vaatteen, opin ajattelemaan ensimmäisenä, että tarvitsenko sitä ihan todella. Yhä useammin totean, että en tarvitse. Se on aika vapauttava tunne.

Tämän konmaritusprosessin seurauksena jotenkin koko suhde materiaan muuttui. Materiaa ei tarvitse säilyttää kaiken varalta. Materiaa, jota ei sovi säilyttämään itsellä vaan esimerkiksi vanhemmilla, ei oikeasti tarvitse. Vaatteita, joihin ei sovi, mutta joihin aikoo laihduttaa, ei todellakaan kannata säilyttää. Ja mikä tärkeintä, kaikkea ei tarvitse omistaa. Harvemmin tarvittavia asioita voi vuokrata, lainata -tai ostaa kimpassa.

Ompelutarvikkeet löysivät uuden kodin

Koti tuntuu paljon tilavammalta konmarituksen jälkein. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, että se pysyy luontaisesti siistimpänä, kun tavaramäärä on karsiutunut -ihan sama luontaisesti sotkeva perhe täällä edelleen asuu :D. Viikkosiivoukseen käytetyn ajan uskallan kuitekin väittää lyhentyneen roimasti. Yksi konmarin tuottama oivallus oli tavaroiden säilytys kategorioittain. Esimerkkinä meiltä löytyi kotoa eri paikoista yhteensä kuusi polkupyöränpaikkausrasiaa. Ja jos joltain olisi puhjennut pyörästä kumi, hyvin todennäköistä olisi ollut, että uusi rasia olisi ostettu kaiken varalta, koska ei joko muistettu onko meillä paikkaussettiä tai sitä ei olisi löydetty mistään.


Paras kiitos koko syksyn mittaiselle konmaritysprojektille olivat teinin sanat, kun saimme (pitkällisen vastustuksen jälkeen) yhdessä konmaritettua hänen huoneensa: "Äiti, mä en muistanut, että mulla on näin mahtava huone". Itse tunnen usein kotona ollassa tuntuu iloa siitä, millaiselta kodissa näyttää -ja sehän konmarin ydinajatus juuri on, keskittyä iloa tuottaviin asioihin.

No ei tämä projekti vielä täysin päätöksessä ole. Valokuvat sekä paperisena että koneelta on käymättä läpi. Niiden läpikäyminen ei loppujen lopuksi olisi kauhean iso työ, mutta haluan tehdä sen kaikessa rauhassa. Sitten kun on siihen sopiva fiilis.

Tavaroita raivatessa kertyi pienistä myynneistä lopulta melkoisen suuri summa. Tämän prosessin ansiosta toteutamme pitkäaikaisen haaveemme ja matkustamme koko perheellä Barcelonaan ja menemme muun muassa katsomaan Barcan peliä. Ihan kohta. Niin mahtavaa!

Konmari ei ole pelkkä tavaranraivausmetodi, ei itse asiassa sinnepäinkään, vaikka minulle se alkoi ennen kaikkea sillä. Tavaroiden lisäksi voit pohtia tuottavatko ihmissuhteesi, työsi tai vaikka asumisesi sinulle iloa? Elätkö sellaista elämää, kuin sinä itse haluat?

Niin ja se pinkki kirja. Sen lukemista suosittelen ihan jokaiselle :)