lauantai 29. huhtikuuta 2017

Tulppaanikrapula Keukenhofista


Viime viikolla koitti kauan odotettu Amsterdamin reissu! Olimme reissussa torstai-illasta sunnuntaihin –tai oikeastaan maanantain puolelle, sillä Helsinki-Vantaalla olimme vasta kahden aikaan yöllä.


Lauantaina heräsimme puoli seitsemältä, söimme pikaisen aamupalan ja lähdimme kävelemään Amsterdamin rautatieasemalle.  Asemalta matkustimme junalle lentokentälle. Ostimme etukäteen netistä combo-liput, joihin sisältyi bussimatka lentokentältä puistoon sekä Keukenhofin sisäänpääsy. Onneksi olimme lentokentällä bussijonossa jo ennen kahdeksaa, sillä meidän jälkeemme jono kasvoi nopeasti pitkäksi. Bussimatka lentokentältä Keukenhofiin kesti noin puolisen tuntia. 

Keukenhofin puisto sijaitsee Amsterdamista noin 40 kilometrin päässä Lissen kylässä. Puisto on suuruudeltaan 32 hehtaaria ja kätkee kukkapenkkeihinsä yli seitsemän miljoonaa kukkasipulia. Siis yli seitsemän miljoonaa! Aivan käsittämätöntä. 


Tulppaanien lisäksi penkeistä löytyy helmililjoja, hyasintteja (jota en enää tämä reissun jälkeen miellä pelkästään joulukukaksi), liljoja, krookuksia, narsisseja ja erilaisia puita ja pensaita. Oi mitä kirsikkapuita puistossa olikaan ja kuinka kauniisti siellä kukki jo alppiruusu! Istutusten lisäksi lukemattomien polkujen varsilta löytyy kahviloita, ravintoloita ja myymälöitä. 


Istutusalueet rakennetaan hollantilaisten kukkasipuleiden tuottajien toimesta joka kevät uudelleen. Puisto on avoinna parin kuukauden maaliskuun lopusta toukokuun loppuun.  

Meidän vierailupäivänä oli kahteen otteeseen pieni sadekuuro ja näiden sadekuurojen aikana vierailimme orkideanäyttelyssä (Beatrix) sekä kukkanäyttelyssä (Willem-Alexander), jossa oli perennoja, pensaita ja ihan viherkasvejakin.


Tulppaanien määrä, niiden väri-ilotulitus ja runsaus olivat jotain niin mykistävää, että päivän päätteeksi tulppaanit vilisivät silmissä, jos silmät pisti hetkeksi kiinni ja tuli tunne, etti halua nähdä yhtä ainutta tulppaania hetkeen. Mieheni sanoi puistosta lähdettäessä, että hänestä tuntuu, että meidän piha vedetään tämän jälkeen asfaltille. Vastasin, että minusta tuntuu ihan samalle. Kerroin tästä työkaverilleni, joka totesi: "Teille tuli siis tulppaanikrapula". Mikä loistava termi, kuvasi olotilaamme täydellisesti :D


Viime syksynä istutin hirveät määrät (lue tyyliin pari sataa) tulppaanin sipuleita pääoven edessä olevaan kukkapenkkiin. Keukenhofin vierailun jälkeen ne saattavat näyttää hieman laimeilta :D 



lauantai 15. huhtikuuta 2017

Vesikylvettyjen taimien kuulumisia

Krasseja

Kolmisen viikkoa sitten kylvin Ikean Växer-idätyslaatikon kivivillakuutioihin siemeniä. Koska tomaatit ja kurkut olin kylvänyt perinteisesti jo aikaisemmin, lähdin testaamaan ajatuksella "mitä siemeniä nyt kaapista sattuu löytymään". Testiin pääsivät kukkakaalin, keräkaalin, lehtikaalin, parsakaalin, munakoison, pinaatin, vesimelonin ja krassin siemenet. 

Kaalien ja krassien itävyys on ollut hyvä. Kaaleista jokainen siemen iti. Krassit näyttävät olevan ylipäänsä aika hitaita itämään, mutta kun lopulta itävät, niin kasvu on todella nopeaa. Krasseissa erikoinen piirre on ollut, että siemenet näyttävät ensin siltä kuin homehtuisivat. Yhtäkkiä homehtuneen siemenen keskeltä alkaa kasvaa nopealla tahdilla taimi.

Siirsin viikko sitten sekä itäneet krassit että kaalit kivivillakuutioiden kanssa mullalla täytettyihin maitopurkkeihin. Krassit ovat ottaneet oikein kunnon kasvuspurtit ja kaalitkin näyttävät kahta siirrosta kärsinyttä yksilöä lukuun ottamatta voivan hyvin ja kasvavan.

Lehtikaali

Pinaateista yksikään siemen ei itänyt idätyslaatikossa. Olin tästä vähän hämmästynyt. No pinaatti kasvoi viime vuonna altakasteluruukussa terassilla ja kylvän uudet siemenet suoraan sinne, kunhan ilma lämpenee. 

Vesimelonin viidestä siemenestä kaksi iti ja toinen kuoli samantien. Elossa olevaa en ajatellut siirrellä, ennen kuin näen pysyykö se hengissä ja voimistuuko ensin. Minulla ei ole suuren suuret odotukset ylipäätään vesimelonin suhteen. Olen kahtena kesänä yrittänyt kasvattaa sitä useammalla taimella ja kumpanakin vuonna onnistunut tappamaan kaikki taimet. En tiedä missä vika lienee. 


Neljästä munakoison siemenestä iti yksi. Itäminen oli hidasta, sillä tämä ainokainen iti vasta tällä viikolla, 2,5vk kylvön jälkeen. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta munakoison kasvatuksesta, joten jännittää, miten tämän yksilön kanssa käy.

Aion ehdottomasti jatkaa vesi-idätyksen harrastamista. Sanoinkin tänään miehelle, että pitäisi ostaa ensi kevääksi toinen boxi, niin voisi laittaa sinne tomaatit ja kurkutkin itämään. On käteväää, kun ei tarvitse huolehtia mullan kosteudesta ja idätettävät siemenet menevät pieneen tilaan.

Parhaillaan mietin, kokeilisinko ruusupavun itämistä idätyslaatikossa vai laittaisinko ne suoraan multaan. Ehkäpä testaan idätyslaatikkoa, mutta varalta pistän taimet myös multaan. Elättelen toivetta, että ilma lämpenee ja kohta pääsee istuttamaan ruusupavut pergolan suojaksi. Sääennustus vaan meinaa olla toista mieltä.