tiistai 30. toukokuuta 2017

Maailman parasta raparperimehua

Raparperisesongin alussa laitan uudelleen jakoon aikaisemminkin julkaisemani raparperimehun ohjeen:

Raparperia
Inkivääriä
Basilikaa
Sitruunan mehua
Sokeria

Raparperit pilkotaan kattilaan ja lisätään vettä niin paljon, että raparperin palaset peittyvät vedellä. Muita mausteita oman maun mukaan. Inkivääri kuoritaan ja viipaloidaan kolikon kokoisiksi palasiksi. Basilika silputaan ja sitruunan mehu puristetaan sekaan. Kun raparperit hajoavat, mehu siivilöidään ja lisätään sokeri. Jäähdytetään ja nautitaan kylmänä.

Mukavia mehuhetkiä!


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Alkukesää puutarhassa

Puutarha herää kesään ja muuttuu joka päivä. Nämä hetket unohtuvat usein kuvata, koska talven jäljiltä on niin paljon tekemistä. Tänään tallensin alkukesää puutarhassa.

Pala Keukenhofia omassa puutarhassa. Ensimmäisenä auenneet tulppaanit alkavat jo lakastua ja viimeisimmät ovat vasta puhkeamassa kukkaan. Ihana väriläiskä pääoven edessä.

Koivuangervot ovat puhkeamaisillaan kukkaan.

Äidiltä siirretyissä pioneissa on nuput! Tänä keväänä ne vihdoinkin kukkivat!

Raparperit ovat kasvaneet valtaviksi puskiksi. Keitin tänään kesän ensimmäiset raparperimehut.

Viime syksynä istutetut köynnöshortensiat juurtuivat hyvin ja ovat tarranneet tiukasti männyn runkoon kiinni.

Huhtikuun puolivälissä istutetuista perunoista keitetään juhannuksena kesän ensimmäiset perunat.

Vuorenkilvet kukkivat kauniisti ja ukkolaukat puhkeavat lähipäivinä kukkaan.

Syksyllä istutetussa luumupuussa on ensimmäiset kukat!

Kolme vuotta sitten istutetussa omenapuussa on ensimmäiset kukannuput ikinä.

Uuteen paikkaan siirretty pikkusydän aloitti kukkimisen.

Näissä tunnelmissa uuteen viikkoon!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kesä, kesä, kesä!!!


Käsittämätöntä, miten luonto muuttui yhdessä vuorokaudessa keväästä kesäksi. Lähdimme torstai-iltana käymään pikareissun pohjanmaalla ja tulimme perjantaina puolilta öin takaisin. Kotona oli perjantaipäivän paistanut aurinko ja lämmintä oli ollut parhaimmillaan 24 astetta lämmintä. Tulppaanit olivat auenneet, nurmikko oli kasvanut hetkessä ja puihin olivat puhjenneet lehdet. Joka paikka oli kesäisen vihreä! Aivan mahtavaa!


Viikonloppu on mennytkin sitten sormet mullassa. Lauantaiaamuna piipahdin marttojen taimimyynnissä, josta ostin muun muassa akileijoja ja valkoista syysleimua. Seuraavaksi hain taas uuden satsin Kekkilän puutarhamultaa. Kotiin päästyä siirsin tomaatit ja pari kurkkua kasvihuoneeseen Orthexin altakasteluruukkuihin. Esikasvatetut kaalit siirsin kasvilavaan ja multasin perunat.


Tänään pesin terassin ja siirsin kasvihuoneessa olleet ruukut kesäpaikoilleen terassille. Lopun päivää sain kulumaan kukkapenkin siivouksessa. Kaivoin perennat penkistä ylös, puhdistin mullan rikkaruohoista, lannoitin, lisäsin uutta multaa ja lopuksi istutin perennat takaisin. Ensi viikonlopulle jäi kukkapenkin reunuksen valaminen.


Kädet ovat yhtä kipeät, kuin rankan salitreenin jälkeen. Kuulostaakin ihan työleiriltä :D Mutta pitkän kesän odotuksen jälkeen huokaisen, että olipa kiva viikonloppu :D

torstai 18. toukokuuta 2017

Unelmien kukkakauppa 18-21. toukokuuta Torikortteleissa

Itse sitomani kimppu

Mikäli liikut Helsingin keskustassa loppuviikolla, älä missaa kierrettävää kukkateosnäyttelyä! Ihana Helsinki-tapahtuma koostuu kuudestatoista keskustan alueelle sijoittuvasta kukkateoksesta. Piipahdimme työkaverini kanssa Torikortteleissa, osoitteessa Sofiankatu 4 olevassa unelmien kukkakauppa-tapahtumassa.

Unelmien kukkakaupassa sai valita korkeintaan viisi kukkaa ja sitoa niistä itselleen kimpun.


Valinnan varaa löytyi hempeän vaaleanpunaisen sävyistä kirkkaisiin monivärisiin gerberoihin. 


Kun kimppu oli valmis, kimpun kanssa otettiin valokuva, joka liitettiin itsekirjoitetun viestin kera puuhun. 


Kimpun sai ottaa mukaan. Ja tämä kaikki ilmaiseksi!

Työkaverini sitoma kimppu

Unelmien kukkakauppa-tapahtuma on auki sunnuntaihin asti. Piipahda ihmeessä sitomassa unelmien kimppusi!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Euroopansorvarinpensas -pinkki kaunotar puutarhaan


Keväisin, kun ihmiset alkavat myllertämään pihoillaan, kannattaa seurata facebookin paikallisryhmiä. Olen sitä kautta kierrättänyt kotiini muun muassa angervoja ja perennoja. Yhtenä keväänä hain useamman peräkärryllisen kuorikatetta, 

Kaverini soitti ja kysyi, olinko huomannut, että hän tägäsi minut facebookissa postaukseen, "jossa joku jakoi jotain pensasta" ja kysyi, että tarvisinkohan sellaista. Menin katsomaan postauksen ja sen jälkeen googlasin millainen on euroopansorvarinpensas. Laitoin pensaanjakajalle (mikä termi :D) viestiä ja hän lähetti minulle yllä olevan kuvan. En päässyt vielä kuvasta oikein perille, minkä tyyppinen pensas on. Väri kuitenkin näytti niin huikealle, että halusin ehdottomasti pensaan puutarhaani.

Euroopansorvarinpensaasta ilmoitti paikallisryhmässä herttainen harmaapäinen mummo. Hänellä oli 70-luvun paritalossaan suuri, kaunis ja hyvin hoidettu puutarha. Euroopansorvarinpensaan hän oli tuonut itselleen vuosia sitten Liettuasta. Ja kuten aina, kun kaksi puutarhaihmistä tapaa toisensa puutarhassa, puutarha kierrettiin läpi, tutkittiin kasvit ja jaettiin kokemuksia. Kun oma puutarha on vasta muutaman vuoden vanha, on ihana nähdä iäkäs puutarha, jossa on samoja kasveja kuin itselläni, 

Pensas on oikeastaan väärä nimitys euroopansorvarinpensaalle. Kyseessä on ennemminkin pieni puu, joka kasvaa 2-3 metriä korkeaksi. Pensas kukkii hyvin vaatimattomasti, mutta pinkkinä hohtavat siemenkodat vangitsevat katseen syksyisin. Siemenkodat ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syömisen ei pitäisi aiheuttaa oireita. Koska meillä ei ole enää pieniä lapsia eikä koirakaan syö mitä sattuu (kopkop), en nähnyt myrkyllisyyttä esteeksi pensaan istuttamiselle puutarhaamme. Mikäli pensas säästyy rankkasateilta, siemenkotien värihehku säilyy ensimmäisiin pakkasiin asti. 

Värihehku mielessäni sijoitin oman euroopansorvarinpensaani terassin päätyyn. Sieltä pensaan kauneus tulee näkymään suoraan olohuoneen ja keittiön ikkunoista sisään!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kirja-arvonnan voittaja

Onnea Anneli A Pihakuiskaajan puutarhasta! Olet voittanut kirja-arvonnassa Hanna Partasen uusimman kirjan "Puurot ja Vellit sekaisin -Miksi syömisestä tuli niin vaikeaa?"

"Anneli A /Pihakuiskaajan puutarha12. toukokuuta 2017 klo 14.38
Mukana kahdella arvalla, (lukija + blogit.fi). Kiva arvonta."

Laitatko Anneli yhteystietosi tulemaan sähköpostilla multaasormissa@gmail.com 
niin laitan kirjan postiin :)

Kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille ja mukavaa viikon jatkoa!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kasvihuoneen lämmityspohdintaa ja arvontamuistutus

Joka ikinen kevät huhti-toukokuussa kamppailen saman asian kanssa. Taimet venyvät sisällä ikkunalaudalla pituutta ja koittavat kurkotella auringonsäteiden suuntaan. Ulkolämpötilat ovat päivällä parhaimmillaan 15-20 astetta ja kasvihuoneessa lämmöt nousevat jo reippaasti kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Mutta ne yöt ja yöpakkaset. Voi tuska!



Siinä missä taimet voisivat hyvinkin asua päivällä kasvihuoneessa, yöllä samassa asumuksessa odottaa varma kuolema. Ellei kasvihuonetta lämmitä. Siirrän kasvit kasvihuoneeseen yleensä siinä vaiheessa, kun yölämpötilat laskevat korkeintaan kymmeneen asteeseen. Tällöin taimien kasvu ei tyrehdy. Jos lämpötilat muutamana yönä siirron jälkeen laskevat lähemmäs nollaa, iskee paniikki. Pitäisikö taimet siirtää takaisin sisälle? Riittäisikö pelkkä hallaharso päälle? Puutarhurin parhaat kaverit keväällä ovat lämpömittari, joka mittaa vuorokauden matalimman ja korkeimman lämpötilan, sekä Forecan sääennuste.

Minulla on kasvihuoneessa kamina. Se ei kuitenkaan varaa lämpöä, joten se ei riitä yön kylmimpään aikaan lämmön lähteeksi. Kokosin alle erilaisia kasvihuoneen akuuttipaniikki-lämmitysapuja:

Kynttilät
Kasvihuoneeseen sijoitettujen kynttilöiden sanotaan nostavan lämpötilaa asteella per kynttilä. Itse olen jotenkin tosi arka jättämään kynttilää yksinään palamaan edes kasvihuoneeseen, joten montaa kertaa en ole kynttilöihin turvautunut. Hautakynttilät toimivat tässä mielestäni parhaiten. Pitää vain olla tarkkana, ettei laita hallaharsoja liian lähelle.

Lämmin vesi
Kiehuva vesi esimerkiksi useammassa emalikattilassa lämmittää ilmaa jonkin verran. Kattilan voi sijoittaa hallaharson alle, jolloin lämpö pysyy paremmin pienemmällä alalla. Itse olen välillä lämmittänyt kaminassa kuumaa vettä yöksi.

Lämmitin
Jokaisena keväänä on muutama hallayö, jolloin turvaudun paniikissa auton sisätilalämmittimeen. Katson Forecan sääennustetta ja ajastan sisätilan lämmittimen puhaltamaan muutamassa pätkässä yön kylminpään ajankohtaan. Ekologinen omatunto kolkuttaa, mutta koitan vakuuttaa itselleni, että tämä on se vihonviimeisin ratkaisu. Sisätilalämmittimessa on ajastimesta huolimatta se huono puoli, että lämmitin puhaltaa täydellä teholla lämmintä ilmaa eikä reagoi lämpötilan vaihteluun. Eli vaikka kasvihuoneen lämpötila nousee, puhallin puhaltaa juuri niin kauan, kuin ajastimeen on asennettu.

Olen miettinyt hankkivani rakennuslämmittimen termostaatilla. Lämpötilan voisi säätää kymmeneen asteeseen ja tällöin lämmitys kytkeytyisi päälle vasta todellisessa tarpeessa. Sähköllä se toimisi silti.

Sulanapitokaapeli
Minulla on kasvihuoneessa altakasteluruukut, joten sulanapitokaapelia olen käyttänyt kasvihuoneen edessä olevan kasvulavan lämmityksessä. Kasvulavaan olen istuttanut kesän ensimmäiset perunat. Siitä huolimatta, että veljeni nauroi minun syövän sähköllä kasvatettuja perunoita. Sulanapitokaapeli lämpenee ainoastaan silloin, kun multatila kylmenee liikaa. Viime keväänä testasin istuttamalla kahteen vierekkäin olevaan lavaan perunoita ja toisessa lavassa oli sulanapitokaapeli. Lämmitetyt perunat kasvoivat nopeammin. Kasvulavojen päällä minulla on ollut vanhat ikkunalasit pitämässä lämpöä.

Tämän kevään sää on ollut kamala eikä siitä sen enempää. Mutta tämän hetken sääennuste näyttää siltä, että viikon päästä alkaisi lämmetä! Yölämpötilat näyttävät kuutta astetta... millähän sitä taas lämmittäisi?


Vielä on sunnuntaihin asti aikaa osallistua kirja-arvontaan, klikkaa siis tänne

Mukavaa viikonloppua!



tiistai 9. toukokuuta 2017

Kalliit banaanipuut



Jos lähtee pikaisesti hakemaan Lidlistä edullisia banaanipuita, kannattaa kuitenkin muistaa katsoa mihin on autonsa parkkeerannut. Muuten voi käydä niin, ettei pylväs taivu ja banaanipuista tuleekin paljon ajateltua kalliimmat.
Onnekseni suurta vahinkoa ei sattunut, autossa on kasko ja kolarittomia vuosiakin takana niin monta, ettei bonus paljoa laske. Kun käytän vakuutusyhtiön sopimuskorjaamoa, selviän ilman omavastuuta. Korjaamolta soitettiin  ja toivotettiin tervetulleeksi vajaa kaksi tuntia ilmoituksen teon jälkeen 
-uskomattoman hyvää palvelua! No se siitä ja takaisin siihen banaanipuuhun...

Lidlissä myynnissä oleva Musa basjoo-lajike on sellainen, että sen pitäisi säilyä hengissä yli 20 asteen pakkasissa. Banaanipuun kasvu loppuu noin viidessä asteessa ja pakkasen puolelle mennessä lehdet paleltuvat, mutta juurakko talvehtii. Ajattelin istuttaa banaanipuut Kodin Ykkösen konkurssimyynnistä ostamiini termoruukkuihin ja kokeilla talvetusta kasvihuoneessa. 


Parempaa tiistain jatkoa!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kasvihuoneen pesupäivä -ja KIRJA-ARVONTA



Tänä keväänä on pitänyt seurata sääennustuksia enemmän kuin koko puutarhurivuosinani koskaan. Aina, kun on näyttänyt siltä, että ilmat alkavat lämmetä, yöpakkaset ovat palanneet. Ja pahimmoilleen lumen kanssa, kuten viime viikonloppuna. Kevätkaipuuta ovat lisänneet reissut Barcelonaan ja Amsterdamiin –voi sitä vehreyttä, mitä kummassakin kaupungissa oli.

Vappupäivänä aloitin kasvihuoneen pesu-urakan. Kummasti olin talven aikana unohtanut, kuinka monta kymmentä ruukkua minulla oli varastoituna kasvihuoneeseen ja varastoon. Loppujen lopuksi en ehtinyt itse kasvihuoneen pesua edes aloittaa. Perjantaina mies kävi ostamassa painepesurin. Ja siinähän kävi juuri niin kuin voi olettaa käyvän, kun mies saa uuden teknisen vempeleen… kannoin kasvihuoneesta kaiken irtaimiston ulos ja mies aloitti katon pesulla ja innoissaan uudesta laitteestaan pesi kasvihuoneen vielä sisäpuoleltakin :D Minä pesin lopuksi vain jo viime keväänä kehumallani Kärcherin ikkunanpesurilla ikkunat ja järjestin irtaimiston takaisin sisälle.



Tällä hetkellä kasvihuone toimii ruukkuihin istutettujen dahlioiden sekä erilaisten perennojen kasvattamona. Dahlioiden suhteen lähti pari viikkoa sitten Lidlissä vähän mopo käsistä… mutta loppukesälle on luvassa monen väristä dahlialoistetta :D

Mutta siihen kirja-arvontaan… eilen, kun olin juuri alkamassa pihatöihin, kaverini laittoi viestin, että on vieraana kirjastoautossa, joka pysähtyy meidän lähellämme parhaillaan.  Lähdimme siis Lenni-koiran kanssa kanssa moikkaamaan Oiva kirjastoautoon Partasen Hannaa.



Hannan suurin osa ihmisistä muistaa hänen Olet Mitä Syöt-ohjelmastaan. Hanna on laillistettu ravitsemusterapeutti (TtM), joka muun muassa kouluttaa, luennoi, pitää yksityistä vastaanottoa ja kirjoittaa kolumneja ja kirjoja.  Mutta miten Hanna liittyy minun vapaa-aikaani ja sitä kautta välillisesti puutarhanhoitooni? Syy-yhteys on koripallo ja suunnistus.

Pelaamme neljättä vuotta akkaporukalla höntsäkorista ryhmässä, jonka Hanna alun perin kasasi kokoon. Ehkä vielä parempi määritelmä hötsäkorikselle on kuitenkin yhden jengikaverin lausahdus viikon tärkeimmästä sosiaalisesta tapahtumasta. Jokainen puutarhuri kuitenkin tietää, että kun kevätaurinko alkaa paistaa ja ilma lämpenee edes pikkuisen, tuppaa käymään niin, että kaikki muu kuin puutarhanlaitto unohtuu. Liikunta, siivous, ystävät, aivan kaikki. Viime keväänä saattoi käydä niin, että jätin useamman kuin yhden kerran koriksen väliin ja syynä oli milloin kukkien istutus ja milloin joku muu puutarhatyö. Tästä sain luonnollisesti kuittailuja ja jostain itselleni käsittämättömästä syystä päästin suustani lupauksen, etten tänä keväänä jätä YHTÄÄN korisvuoroa väliin puutarhatöiden takia. Eikä siinä vielä kaikki. Ennen kuin ilma lämpeni ja multa tuoksui, houkuttelin Hannan mukaan aloittamaan suunnistamisen kanssani. Kävimme työkaverini järjestämän kurssin ja sen jälkeen olemme käyneet jo useammat rastit eksymättä läpi.

Vaan jos tiistaisin suunnistaa ja torstaisin pelaa höntsäkorista, niin missä välissä sitä puutarhanhoitoa ehtii harrastaa? No oikeastaan vain viikonloppuisin. Ja jos viikonloppuna lähtee treffaamaan suunnistus- ja koriskaveriaan, niin eikö se ole selvästi kirja-arvonnan paikka?

Hannan tuorein kirja ”Puurot ja vellit sekaisin –Miksi syömisestä tuli niin vaikeaa?” (Readme.fi) julkaistiin viime vuonna. Kirjassaan Hanna käsittelee meitä kotipuutarhureitakin kiinnostavia kysymyksiä, kuten syömmekö tarpeeksi kasviksia. Hanna on itse kasvissyöjä, mutta kasvisten viljelijä hän ei ole –vielä. Saattaa olla, että istutan yhden ylimääräisen tomaatintaimen altakasteluruukkuun ja kiikutan sen Hannalle kun ilmat lämpenevät...

Arvonnan säännöt:

Yhden arvan saat kirjautumalla ja seuraamalla blogiani Blogit-sivustolla.
Toisen arvan saat liittymällä blogini lukijaksi.

Tämän jälkeen kommentoi alle, monellako arvalla olet mukana.
Arvonta päättyy äitienpäiväsunnuntaina 14.5 klo 24.00.

Aurinkoista sunnuntaita ja onnea arvontaan!


lauantai 6. toukokuuta 2017

Flower Parade of the Bollenstreek 2017


Hollannissa järjestetään vuosittain  huhtikuussa kukkaparaati, Flower Parade Of the Bollenstreek. Paraati kulkee noin 40 kilometrin matkan Amsterdamin ulkopuolella Noorwijkistä Haarlemiin. Paraati aloittaa kulkunsa aamulla, saapuu perille Haarlemiin illalla ja mikä parasta -ohittaa iltapäivällä Keukenhofin puiston!

Ajoitimme Keukenhofin vierailumme kukkaparaatipäivälle. Menimme hyvissä ajoin, jo tuntia ennen, paraatin ohikulun aloitusta puiston ohittavan tien varteen ja tokihan parhaat paikat tien reunassa oli jo viety. Tie oli aidattu, mutta osa ihmisistä hyppi aitojen yli toiselle puolelle tietä. Mietimme menemmekö, mutta päätimme pysyä luvallisella puolella. Ennakoimme, että jos emme jaksa katsoa koko paraatiaikaa, niin toiselta puolelta emme pääse yhtään mihinkään. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä lähdimme jonkin verran ennen loppua pois ja vältimme tällä bussijonossa odottamisen. Sovimme ensimmäiseen lentokentälle menevään bussiin ja onneksi näin, koska olimme päivän päätteeksi aivan totaalisen poikki.

Mutta itse paraati oli hauska. Toinen toistaan upeammin koristeltuja autoja, traktoreita ja lavoille rakennettuja hahmoja virtasi ohitsemme ja ihmiset hurrasivat. Mieheni seisoi sitkeästi koko odotus- ja paraatiajan kaiteen päällä ja kuvasi ohikulkevaa kulkuetta. Itse yritin alkuun samaa, mutta juuri ennen paraatin alkua oli pakko luovuttaa ja hypätä alas kaiteelta, jalkani olivat totaalisen jumissa. Yritin saada kuvia ihmismassan välistä ja totesin (ärsytyynenä) ostavani seuraavaa samantapaista tilaisuutta varten selfietikun, jolla japanilaiset turistit onnistuivat pilaamaan kaikkien muiden kuvat...

Käsittämätöntä, kuinka paljon kulkueen valmisteluun on täytynyt uhrata aikaa -ja kuinka paljon kukkia! 

Lisää paraatista ja muun muassa vuoden 2018 paraatiajankohta täältä. Tämän vuotisen paraatin kuvia sivuilta ei vielä löydy, mutta tässä esimakua -sieltä aidalta kuvattuna :)