torstai 13. heinäkuuta 2017

Pionirakkautta

Kolme vuotta sitten kaivoin äidin kukkapenkistä palan pionin juurakkoa ja istutin sen pääoven vieressä olevan isoon kukkapenkkiin. Seuraavana kesänä toin äidiltä toisesta pionistapalan juurakkoa ja samalla siirsin edelliskesänä tuotua pionia, joka meinasi jäädä kukkapenkissä muiden perennojen jalkoihin. Perustin pioneja varten kasvihuoneen päätyyn kukkapenkin ja istutin molemmat pionin juurakot sinne.

Pionihan ei tunnetusti tykkää siirtelystä ja olenkin odottanut jännityksellä, milloin pionit lopettavat mökötyksensä ja päättävät kukkia. Viime kesänä olin jo varma, että ne kukkivat. Pionit kasvoivat lupaavasti, mutta yhtään nuppua kumpaankaan pioniin ei tullut.

Tänä kesänä jännitin taas. Pionien kasvut näyttivät lupaavalle ja olin varma, että ne kukkivat. Olin osittain oikeassa, nimittäin pioni, jonka juurakon siirsin suoraan äidiltä tuohon penkkiin, teki kokonaiset kolme nuppua!



Nuppujen avautumista ja kukkaan puhkemista olen jännittänyt päivittäin. Viime viikolla kukat lopulta puhkesivat kukkaan! Minusta tämä pionin väri on aivan huikean ihana!



En tiedä pionin lajiketta, mutta minulle riittää, että sillä on tarina. Se alun perin ollut lapsuuden kotini naapurissa, lapsuuden ystävieni kotona. Kun naapurit muuttivat pois, kaivoi naapuri pionin penkistä ja kantoi sen äidilleni. Ja sieltä minä sain oman juurakkoni.

Uskon, että ensi kesänä äidiltä tuotu viininpunaisen pionin juurakko lopettaa mökötyksen ja alkaa myös kukkia. Tänä keväänä istutin kukkapenkkiin vielä kolmannen pionin juurakon, tuliaisen Keukenhofista Hollannista.


Kunhan vuodet kuluvat, minulla on kasvihuoneen päädyssä täydessä kukoistuksessa loistava pionipenkki.

Pionintuoksuista viikon jatkoa!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesäretki vanhaan Porvooseen

Tänä kesänä pystyn pitämään lyhyen kesäloman vasta heinäkuun viimeisestä viikosta eteenpäin. Kaksi vanhinta teiniä ovat kesätöissä  sopivasti ristiin, toinen aloitti heti loman alkaessa ja toinen juhannusviikolla. Koska asumme sen verran maalla, että julkisilla töihin kulkeminen on hyvin haastavaa, tarvitsevat teinit kyyditystä töihin. Helpompi siis olla itsekin töissä. Olen kuitenkin pitänyt lomapäiviä perjantaisin, mikäli sää on näyttänyt edes vähänkään kohtuulliselta.

Ja perjantainahan sää oli suorastaan loistava. Miehellä oli työreissu Porvoon suuntaan, joten hyppäsimme kuopuksen kanssa kyytiin ja lähdimme viettämään kesäpäivää vanhaan Porvooseen.



Kiertelimme vanhan Porvoon katuja ristiin rastiin..







Kurkistelimme puutarhoihin...






Piipahdimme kahvilla sympaattisessa Cafe Kirkkotorissa...



Kurkistelimme sisään jokirannan pikku putiikkeihin ja aittoihin..





Lopuksi, kun mieskin ehti töistään paikalle, kävimme yhdessä syömässä. Täydellinen kesäretki, Porvoo on aina yhtä ihana!


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Alppiruusun siirto-operaatio

Toisen roska on toisen aarre, myös kasveissa. Kaverin kaveri osti rivitaloasunnon, jonka pihalla oli kaksi isoa alppiruusua. Koska alppiruusut veivät pienestä pihasta suhteettoman suuren pinta-alan, saivat ne hävitystuomion. Kaveri kysyi, lähtisinkö mukaan kaivamaan niitä ja tottakai lähdin.

Alppiruusut olivat niin isokokoisia, ettemme saaneet niitä samalla kertaa tuotua. Yksi mahtui peräkärryyn juuri ja juuri, kun kaksi ihmistä väänsi oksia sisään ja kolmas kiskoi kuomua kiinni. Kaveri sai lilan alppiruusun ja minä pinkin.


Kaivoin alppiruusulle ison kuopan, josta nousi taas kivi poikineen. Kuoppaan pistin rhodomultaa sekä ihan tavallista puutarhamultaa. Tarvisin mieheni apuun siirtelemään alppiruusua, sen verran iso ja painava se oli. Alppiruusu sujahti puutarhaan niin luontevasti, että näyttää kuin se olisi ollut meillä aina.


Nyt vain kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että alppiruusu juurtuu hyvin, lähtee kasvamaan ja vielä kukkiikin jatkossa yhtä kauniisti, kuin Nummelassa mistä se matkasi meille :)

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Piipahdus avoimissa puutarhoissa

Sääangstissani melkein unohdin koko avoimet puutarhat-teemapäivän. Onneksi kaveri muistutti teemapäivästä alkuviikosta. Mieheni lupautui lähtemään kanssani vierailulle molempiin Nurmijärvellä avoinna oleviin puutarhoihin ja lähtiessä kuopuskin vielä innostui lähtemään mukaan.

Nummelan puutarhan kauneutta.

Ensimmäisenä vierailimme Nummelan tilan puutarhassa. Nummela on sata vuotta vanha tila peltojen keskellä Nukarilla. Rehevässä puutarhassa oli vanhoja suuria puita, isoja perennapenkkejä, kasvihuone, hyötytarha ja navettaan rakennettu kahvila.

Kasvihuoneesta löytyi muun muassa tomaatteja ja viiniköynnös.


Villiviini kiersi kauttaaltaan vanhaa navettaa.

Perennapenkin kauneutta.

Meidän mielestämme puutarhan helmi oli ehdottomasti kierrätysmateriaaleista taitavasti rakennettu kesäkeittiö.


Sanat ei riitä kuvailemaan tätä upeutta!

Kärhön alku kesäkeittiön takana.

Kesäkeittiön tunnelmallinen oleskelutila.

Toinen vierailukohteemme oli Onnelanniemi Lepsämässä. Onnelanniemi on viitisentoista vuotta vanha suurehko metsään rajoittuva puutarha. Puutarhassa oli suuria kauniita istutusalueita, paljon erilaisia perennoja ja luonnonkiviä oli hyödynnetty rakennelmissa.

Metsäisen puutarhatontin kauneutta.

Luonnonkiviä oli hyödynnetty kauttaaltaan puutarharakennelmissa.

Suuria istutusalueita.

Meidän mielestämme puutarhan helmi oli valtavan kaunis liuskekivistä ja luonnonkivistä rakennettu polku ympäristöineen.

Ihanan tunnelmallinen liuskekivipolku.

Päivän paras anti oli se, että kaiken turhautumisen takana kateissa ollut puutarhainnostus iski täydellä ryminällä päin näköä. Sekä itselle että miehelle :D Mies tutkaili Onnelanniemessä terassin kennolevykattoa, jollaista olemme suunnitelleet omaan pergolaamme.

Villiviiniseinämä terassin suojana.

Kotiin päästyämme mies lähti saman tien rautakauppaan hakemaan kiinnikkeitä ja teimme pikapikaa pystypergolan valmiiksi (siitä juttua myöhemmin). Minä sain virtapiikissäni kitkettyä joka ikisen kukkapenkin ja kivimuurien reunukset. Suunnittelimme talon taakse juoksupergolaa (!) ja lisää pensasistutuksia. Toisten puutarhoissa vieraillessa on hauska huomata, miten eri tavalla omassa puutarhassani olevia perennoja ja pensaita on käytetty muiden istutuksissa.

Illalla vielä juttelin eläkkeellä olevan naapurin miehen kanssa, joka oli vaimonsa kanssa vieraillut samoissa puutarhoissa, ja totesimme, että ihanaa saada uusia ideoita :) Kesän paras päivä, ehdottomasti!