sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Alppiruusun siirto-operaatio

Toisen roska on toisen aarre, myös kasveissa. Kaverin kaveri osti rivitaloasunnon, jonka pihalla oli kaksi isoa alppiruusua. Koska alppiruusut veivät pienestä pihasta suhteettoman suuren pinta-alan, saivat ne hävitystuomion. Kaveri kysyi, lähtisinkö mukaan kaivamaan niitä ja tottakai lähdin.

Alppiruusut olivat niin isokokoisia, ettemme saaneet niitä samalla kertaa tuotua. Yksi mahtui peräkärryyn juuri ja juuri, kun kaksi ihmistä väänsi oksia sisään ja kolmas kiskoi kuomua kiinni. Kaveri sai lilan alppiruusun ja minä pinkin.


Kaivoin alppiruusulle ison kuopan, josta nousi taas kivi poikineen. Kuoppaan pistin rhodomultaa sekä ihan tavallista puutarhamultaa. Tarvisin mieheni apuun siirtelemään alppiruusua, sen verran iso ja painava se oli. Alppiruusu sujahti puutarhaan niin luontevasti, että näyttää kuin se olisi ollut meillä aina.


Nyt vain kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että alppiruusu juurtuu hyvin, lähtee kasvamaan ja vielä kukkiikin jatkossa yhtä kauniisti, kuin Nummelassa mistä se matkasi meille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti